Uupi Tirronen Instituutin MADE BY -haastattelusarjassa taiteilijat, suunnittelijat ja tekijät kertovat omin sanoin prosessista, jonka aikana ideasta työstetään konkreettinen lopputulos.
Koreografi ja taiteilija Maija Hirvasen teos For those who have time tutkii aikaa ihmisiä yhdistävänä ja erottavana ilmiönä. For those whose have time esitetään Lontoon Sadler’s Wells -teatterissa 10. ja 11. lokakuuta.
For those who have time on fyysinen teos ihmisen sisäisestä tilasta, jonka nykypäivän kiihtynyt ja tiivistynyt aikakäsitys tuottaa. Tämä tila erottaa meitä toisistamme, sillä monilla on jatkuvasti on liian kiire, joko todellisista syistä tai kiireen tuntu on jäänyt päälle, vaikkei siihen olisikaan syytä. Samanaikaisesti tämä kiihtyneen ajan tila myös yhdistää meitä, koska tiivistyneessä ajassa eläminen koskee niin monia länsimaisissa yhteiskunnissa. For those who have time on myös eräänlainen omistuskirjoitus katsojille – niille ihmisille, jotka ottavat ajan tulla katsomaan teosta juuri sinä iltana.
Esitys on Operaatio Me -trilogiani toinen osa. Kaikki trilogian osat tarkastelevat omasta rajatusta perspektiivistään sitä, mikä ihmisiä yhdistää, mistä “me” koostuu. Jokainen trilogian osa on oma itsenäinen teoksensa. Kaikkia osia ei siis tarvitse nähdä päästäkseen kärryille, mutta itselleni trilogian tekeminen on ollut tapa sitoutua samaan laajempaan kysymykseen usean vuoden ajan hyvin eri näkökulmista.
Halusin tässä osassa työskennellä minimalistisen estetiikan ja mustavalkoisuuden kanssa, jotta ajan teema tulisi pelkistetyssä lavaympäristössä selkeästi esiin. Teoksen lavastus, puvustus ja visuaalinen ilme tehtiin tiiviissä yhteistyössä valosuunnittelijan, pukusuunnittelijoiden ja minun itseni välillä. Työryhmän aloittaessa on olemassa suunnitelmia, aihioita, ideoita, kohtia, kirjoittamiani pätkiä. En ole toistaiseksi koskaan käyttänyt teoksissani valmista tekstiä, vaan niissä ilmenevä kieli syntyy teoksen myötä.
Olen tanssinut lapsesta lähtien, joten minulle hikoileminen on luontainen tapa ilmaista, käsitellä ja ajatella. Olen myös aina ollut kiinnostunut kielestä ja kuvista sekä kuuntelemisesta. Fyysinen taide sijainnee jossain näiden alueiden risteyksessä. Minulle fyysinen taide tarkoittaa laajasti ottaen sitä, että kaikki, minkä havaitsemme, koemme, ajattelemme tai keksimme, syntyy ihmiskehon prosesseista. Ehkä juuri tämän laajan kiinnostuksen kautta ja ymmärtääkseni fyysisyyden eri puolia olen päätynyt tekemään asioita poikkialaisesti. En usko, että ilman tällaisia pidempiä reittejä olisin voinut löytää oman ilmaisuni, joka puolestaan kehittyy ja muuttuu matkan varrella.
Toivon, että työni olisivat ajatuksia avaavia ja avoimia. Olisi hienoa, jos työni voisi tarjota mahdollisuuden irrottautua arkitodellisuudesta muun kuin viihteen avulla. Tai että jollekin katsojalle tulisi halu päästä itse esittämään teosta tai harjoittamaan taidetta. Esityksillä ja esityksen kielellä haluan sanoa myös, että meillä on mahdollisuus rakentaa identiteettejämme, tapojamme, todellisuuskäsitystämme ja tekojamme jatkuvasti uudelleen. Olet ensi viikolla samanaikaisesti sama ja eri ihminen kuin nyt.
Minulla on itse asiassa salainen 50-vuotissuunnitelma uralleni. Haaveilen, että pääsen lähivuosina taas esiintymään enemmän myös itse, sillä nyt olen ohjannut paljon muille. Olen tajunnut, että on tärkeää kiinnittää huomio siihen, miten teen asioita ja mihin ne johtavat. Tämä ei tarkoita sitä, ettei kunnianhimo olisi hyvä asia, mutta taiteen tekeminen on ajallisesti paljon muuta kuin saavutuksia.