Erja Salo kokeilemassa The National Media Museumin Experience TV -näyttelyä. (kuva: Ilona Kolhonen) Mobius on Suomen Lontoon instituutin ja Suomen New Yorkin kulttuuri-instituutin järjestämä hanke, joka edistää taidealan ja muistiorganisaatioiden ammattilaisten liikkuvuutta. Instituutin uudessa juttusarjassa liikkujat vertailevat lähtö- ja kohdekaupungin erilaisia olosuhteita ja käytäntöjä.
Suomen valokuvataiteen museon yleisötyövastaava Erja Salo vietti kaksi kuukautta Bradfordin The National Media Museumissa.
Mobius-hanke kiinnosti minua mahdollisuutena päästä irti rutiineista; ottaa aikaa itselle ja miettiä omaa ammatti-identiteettiä, työnkuvaa ja kaikkea sitä, mitä omassa museossa on tullut 10 vuoden aikana tehtyä. Lähdin tavallaan ulkomaille vaihtoon nähdäkseni oman työni kirkkaammin Suomessa. Odotukseni ovat täyttyneet, ja lisäksi on tullut vielä paljon muuta oppimista. Itsestään oppii paljon, kun irtautuu tutuista sosiaalisista ympyröistä ja käytännöistä ja lähtee uuteen työyhteisöön ja kulttuuriin.
Sain Akavan erityisalojen apurahan työvaihtoon liittyen, mikä on mahdollistanut sen, että olen voinut matkustaa poikkeuksellisen paljon. Olen tavannut ja haastatellut noin 30 museo- tai galleria-ammattilaista 13 eri museosta ja galleriasta Englannissa ja Skotlannissa. Olen tavannut myös alueellisia kulttuurialan toimijoita. Tietämys Suomen museoiden toimintaympäristöstä, kulttuuripolitiikasta ja museotilastoista on ollut tapaamisissa tärkeää, ja olen kokenut edustavani oman museoni osaamisen lisäksi koko Suomen museokenttää.
Onnistuneissa tapaamisissa myös oma museoni on saanut näkyvyyttä ja on tuntunut siltä, että jatkossa jokin yhteinen hankekumppanuus voisi olla mahdollinen esimerkiksi EU-rahoituksen puitteissa. Näyttelyt saavat museoissa perinteisesti kansainvälistä näkyvyyttä ja kumppanuuksia esimerkiksi näyttelykierron kautta, mutta näyttelyyn liittyvä yleisötyö tai yksittäiset hankkeet hyvin harvoin. On kuitenkin hyvin mahdollista kierrättää näyttelyn mukana myös yleisötyön konsepteja kuten työpajamallia tai muuta toiminnallista osuutta.
Valokuvataiteen museo on Helsingissa, ja pääkaupungit ovat aina erikoistapauksia: ei voi sanoa, että Helsingin museot edustaisivat Suomen museoita. Toimintaympäristöllä, maantieteellä ja demografialla on vaikutusta. The National Museum of Media on perustettu vuonna 1983 ja se kuuluu neljän museon kokonaisuuteen, jonka toimipisteet ovat Lontoossa (Science Museum), Manchesterissa (The Museum of Science and Industry), Bradfordissa (The National Media Museum) ja Yorkissa (The National Railway Museum). Museoryhmän tekemä kävijätutkimus on kansallisesti hyvin merkittävää. Jokainen museo tuntee kävijänsä hyvin, ja tutkimustulokset ohjaavat museossa tehtävää työtä.
The National Media Museum on luonteeltaan paitsi kansallinen myös paikallinen. Paikallisten Yorkshiren maakunnan perheiden ja koululuokkien tavoittaminen on keskeinen osa museo-opetusta, kuten myös nuorille aikuisille suunnatun Lates-tapahtuman kasvattaminen pysyväksi, tuhansia nuoria houkuttavaksi tapahtumaksi. Museon strategiset tavoitteet linkittyvät hyvin voimakkaasti myös Bradfordin kaupungin kehityshankkeisiin, joissa museo nähdään yhtenä alueen keskeisistä toimijoista. Juuri nyt isot julkisen talouden leikkaukset näkyvät museoiden toimintasuunnitelmissa ja strategioissa sekä Englannissa että Suomessa.
Mitään aivan uutta tai tajunnanräjäyttävää ei ole tullut vastaan. Suomen museoissa tehtävä yleisötyö on hyvin korkealaatuista, mutta siitä ei tiedetä, koska englanninkielistä materiaalia ei ole saatavilla. Kansainvälinen yhteistyö, hankekumppanuudet ja näkyvyys edellyttävät, että museon englanninkielisiltä sivuilta löytyy yleisötyön kohdalta edes lyhyt kuvaus ohjelmistosta ja projekteista ja runsaasti kuvia. Tätä epäkohtaa haluan parantaa omassa museossani palattuani.
Eniten olen oppinut strategisesta suunnittelusta ja johtamisesta. Toinen keskeinen kotiinvieminen on erilaisten kävijä- tai asiakasraatien käyttäminen yleisötyön ja koko museon toiminnan suunnittelussa ja arvioinnissa. Sitten on pitkä muistilista asioita ja käytäntöjä, jotka olivat mielessäni ituina jo ennen työvaihtoa, mutta Mobius-hanke on mahdollistanut niiden kehittämisen ja suunnittelun ja varmistanut ajatteluani. Näitä ovat muun muassa näyttelytilojen käyttö tekemisen ja kohtaamisen paikkana, taiteilijoiden osallistuminen museo-opetukseen, yleisöyhteistyö tuominen toiminnan keskiöön, sekä hidas museo -ajattelu tekemisen ja toiminnan rinnalle.
Viimeisenä oppina vien mukaani asenteen eli täkäläisten museoiden asiakaspalveluhenkilökunnan ystävällisyyden. Jokaisessa museossa, jossa kävin, sain osakseni asiakaspalveluhenkilökunnan välittömän huomion jo heti aulassa sanoilla: ”Welcome, how can I help you?” Yksinkertaisuudessaan tämän tervehdyksen merkitys saattaa joskus unohtua, vaikka siinä on kyse koko kävijän museokokemuksen alusta.