kuva: Martina Lindqvist Instituutin MADE BY -haastattelusarjassa taiteilijat, suunnittelijat ja tekijät kertovat omin sanoin prosessista, jonka aikana ideasta työstetään konkreettinen lopputulos.
Taiteilija Martina Lindqvistin kertoo valokuvakokoelmastaan Neighbours, joka oli osa hänen ensimmäistä yksityisnäyttelyään Isossa-Britanniassa.
Neighbours on valokuvakokoelma, jonka inspiraationa oli sukuni harvaan asuttu kotiseutu Suomessa. Alue on tasaista maaseutua, ja moni sen entisistä asukkaista jättänyt sen lähteäkseen muualle. Jäljelle ovat jääneet vain heidän vanhat, tyhjät kotinsa. Kaikkialla tällä seudulla läsnäoleva luonto ja asumattoman tilan avaruus on aina tehnyt minun suuren vaikutuksen. Teokseni kuvaavat jännitettä luonnon ja asutuksen välillä.
Nämä kuvat symboloivat myös omaa suhdettani suomalaisiin juuriini. Vartuin suomalaisena Ruotsissa, minkä seurauksena en ole koskaan tuntenut oloani täysin kotoisaksi kummallakaan puolella Itämerta. Tavoitteeni on tutkia, mitä merkitsee oman kulttuurinsa marginaalissa oleminen, ja käytän sen metaforana usein maisemaa. Teoksen ei ole tarkoitus olla todellisuuteen perustuva paikan tallentaminen, vaan kuvani pikemminkin heijastelevat omia havaintojani ja sijoittuvat jonnekin todellisuuden ja fiktion välimaastoon.
Käytän valokuvaa, koska pidän sitä paradoksaalisesti hyvin tehokkaana välineenä fyysisen todellisuuden omalaatuisuuden kuvaamiseen. Ihmisillä on sisäsyntyinen luottamus valokuviin ja pidämme niitä käsittelemättöminä todellisuuden tuokiokuvina. Pyrin usein käyttämään hyödykseni tätä luottamusta luodessani tiloja, jotka voisivat olla aitoja, mutta joissa on kuitenkin jotain taianomaista.
Hylätyt talot ovat kiinnostaneet minua jo lapsuudessa, jolloin ne mielestäni loivat omalaatuisen tunnelman alueelle, joka ympäröi isovanhempieni kotia Pohjanmaalla. Ne osuivat silmääni vierailullani, sillä minusta tuntui ironiselta, että yritin kiinnittää itseäni paikkaan, jossa oli menneisyyden tuntu.
Työstäessäni näitä kuvia ajelin paljon ympäriinsä etsien kuvattavaksi sopivia taloja. Kuvan ottamisen jälkeen mietin yleensä, sopiiko taloa ympäröivä maisema tarkoitukseeni. Mikäli näin ei ollut, kuvasin maiseman erikseen ja yhdistin sen taloon digitaalisesti. Kaikkien näiden kuvien tausta on poistettu horisontin yläpuolelta ja korvattu yksivärisellä harmaalla taivaalla.
Talojen valokuvaamiseen oli vain rajoitetusti aikaa, koska minun oli määrä palata Britanniaan alle viikko sen jälkeen kun olin keksinyt, mitä halusin niillä tehdä. Tämä tarkoitti, että minun oli tehtävä työstä mahdollisimma suuri osa silloin, kun sää ja valaistus olivat sopivat. Muistan olosuhteiden olleen melko epävakaat, jolloin työskentely saattoi käydä hiukan stressaavaksi! Toinen puoli, joka toisinaan aiheutti hankaluuksia, oli selittää talojen omistajille, mitä olin tekemässä, ja saada heidät suostumaan kuvaamiseen.
Inspiroidun suhteestani suomalaisiin juuriini, mikä tuo töihini usein melankolian tuntua. Tähän asti töitäni ei ole ollut näytteillä Suomessa, mikä tuntuu ristiriitaiselta. Viime aikoina olen pelkän maisemien kanssa työskentelyn lisäksi alkanut tutkia myös muita aiheita, mutta teemat ovat pysyneet samoina. Kuvani ovat melko hiljaisia ja pohdiskelevia, joten ne eivät välttämättä sovi kaikille. Aina silloin tällöin juttelen kuitenkin jonkun kanssa, johon kuvissani olevat tilat ovat vedonneet, ja se on hyvin palkitsevaa.