Nainen oli ottanut pepustaan kuvan. Siitä näki selvästi, että hänen oikeaa pakaraansa väritti mustelma, joka oli niin suuri, että toi mieleen ihmeellisen pienoisuniversumin. Vaikuttavan verenpurkauman värit vaihtelivat hypnotisoivalla tavalla violetista hennon vihreään.

“I have a really beautiful bruise on my bum”, hän kirjoitti ystävänsä Riikka Hyvösen Facebook-seinälle. “Do you want to see a pic? It has 12 colours and is the size of my head.”

Ja tietysti Hyvönen halusi.

Niin sai alkunsa jälleen yksi projekti, jonka lopussa 12-värisen mustelman haltijan kirjoittamasta kommentista tuli nimi taideteokselle. Teos kuuluu hänen ‘Roller Derby Kisses’ -näyttelyynsä, jossa jonnekin maalausten ja veistosten välimaastoon sijoittuvat suuret, kolmiulotteisista peput ovat samanaikaisesti mustelmaisia, hämmentäviä ja vetovoimaisia – sillä jokaisen iho reagoi mustelmaan eri tavalla.

“Maalasin peput kuvatakseni hetkellisiä merkkejä, jotka nähdään roller derby -alakulttuurissa täysin eri valossa kuin valtakulttuurissa”, Riikka Hyvönen kuvailee.

“Toivoisin, että ihmiset voisivat nähdä mustelman kauneuden.”

Huolimatta siitä, että monet tulkitsevat roller derbyä lähinnä viihteenä, se on todellisuudessa myös rankka ja aggressiivinen urheilulaji, joka vaatii pelaajaltaan paljon voimaa. Roller derby on yksi harvoista naisten kontaktilajeista. Siinä isot peput tulkitaan kehässä eduksi – ja mustelmista tulee olla luonnostaan ylpeä.

“Esineellistän naiset täysin teoksissani, mutta teen sen täsmälleen sillä tavalla, kuin he itse esineellistävät itsensä”, Hyvönen sanoo.

Ensireaktio Hyvösen teoksiin on usein hätkähdys, joka vaihtuu hermostuneeseen naurahdukseen: Kuinka paljon tuo onkaan mahtanut sattua! Mutta kivuliaisuudesta huolimatta teokset ovat herkkiä ja kauniita, seksikkäitäkin. Osalla naisista on selkeästi ollut taklaushetkellä verkkosukkahousut jalassaan – ainakin kaksimetrisen, 50 kiloa painavan Fresh Meat In Fishnets! 2015 -teoksen tytöllä.

Roller derbyyn liittyvään internet-filosofiaan kuuluu vahvasti mustelmaisten kuvien jakaminen ja niiden ihaileminen julkisesti. Kilpailut suurimmasta derby-mustelmasta – tai derby-pususta kuten pelaajat saattavat hellitellen ilmaista – eivät ole tavattomia. Juuri alakulttuurin feministinen yhteishenki teki alkeis- eli sakkolihakurssiaan käyvään Hyvöseen aikanaan välittömästi suuren vaikutuksen.

Oivallus on johtanut siihen, että tuhansien ihmisten on ollut vaikeaa saada silmiään irti anteeksipyytelemättömän glitterisistä teoksista, jotka ovat vaatineet taiteilijalta puun, nahan ja kimalteiden lisäksi erityisen pikkutarkkaa sivellinkättä ja vakaata otetta vannesahasta. Pop, kitsch ja camp -henkisistä 3D-pepuista säteilee ylpeys, jota pelaaja on kokenut ihaillessaan vessan peilistä valtavaa mustelmaa hyvin pelatun ottelun jälkeen.

Hyvösen ja kimalteisen pop-taiteen välinen rakkaus sai kuitenkin alkunsa jo varhain.

“Minua on pienestä saakka kiinnostanut populaarikulttuuri”, nyt 32-vuotias Hyvönen pohtii. “Tai ehkäpä pikemminkin erilaiset kulttuurit ylipäänsä – oikeastaan kaikenlaiset alakulttuurit.”

Hän on tullut tunnetuksi aiemmin muun muassa kuvataiteilija Rakel Liekin kanssa toteuttamastaan Ylisöpö! –näyttelystään.

“Maalaamme söpöyttä, koska emme löydä rationaalista syytä sille, miksi ei saisi olla söpö”, Hyvönen pohtii. “Miksi söpöys korreloisi älykkyyden tai taideteoksen merkityksellisyyden kanssa?”

Myös Hyvösen veistokset Tinkerbell I, II ja III kommentoivat kulutusyhteiskuntaa, jossa Paris Hiltonin chihuahuat voidaan nähdä asusteina. Hyvönen ripusti koirat palkintopokaalien tai metsästysmuistojen tavoin seinälle.

Popin ja Hyvösen yhteistä historiaa voi jäljittää hänen rovaniemeläiseen lapsuudenkotiinsa asti. Talon seinille ripustetut piirrokset ovat kuitenkin kaukana keskivertokymmenvuotiaan haparoivista tuotoksista: Kolmetoistavuotiaana maalattu Chagall-jäljennös, kirkkaansiniselle taustalle jäljitelty Mikki-hiiri ja tuoli, jonka selkämykseen on muotoiltu kultaisesta massasta kolmiulotteinen aurinko, saavat 2015-lukulaiset derby -peput vaikuttamaan osalta luonnollista jatkumoa.

“Maalasin söpöjä eläimiä.”

Hyvönen muutti pois Rovaniemeltä 18-vuotiaana. Hän lopetti lukion kesken ja lähti italialaiseen pikkukylään au pairiksi. Italia ei kuitenkaan tuntunutkaan omalta, joten taiteilija palasi hetkeksi takaisin Lappiin. Sinä keväänä Hyvönen seurasi tovin sivusta, kuinka hänen koulukaverinsa pänttäsivät kirjastossa iltapäiviä valmistautuen ylioppilaskirjoituksiin – ennen kuin lähti uudelleen matkaan.

Tällä kertaa kohteen kanssa onnisti, sillä kaupunki, johon hän laskeutui, tuntui hänestä alusta lähtien oikealta: Hyvösen ensimmäinen koti Lontoossa oli kolmeksi kuukaudeksi vuokrattu länsilontoolainen dormihuone, jossa asui hänen lisäkseen yhdeksän poikaa. Hän teki töitä videovuokraamossa ja tunsi haluavansa asua kaupungissa ikuisesti.

Oivallus siitä, että hän oli unohtanut jotakin, tapahtui vasta hieman myöhemmin. Hyvönen – joka oli käynyt välissä Suomessa opiskelemassa maskeeraajaksi – lähetettiin nyt päivittäin meikkaamaan ihmisiä erinäisiin kauppakeskuksiin Lontoossa. Kaikuvan sorinan keskellä iltameikkejä tiheään vaihtuville kasvoille maalatessaan hän palautti mieleensä sen, että oli halunnut alun perin tehdä varsin toisenlaista työtä.

“Muistin, että minustahan piti tulla taiteilija. Yhteiskunta oli vain niin pitkään tuntunut sanoneen, etten voisi olla pelkästään sitä.”

Niin Hyvönen päätti toimia. Työskenneltyään maskeeraajana ja kampaajana vuosia, hän pääsi Hyvinkään taidekouluun, opiskeli siellä kolme vuotta, valmistui – ja tunsi haluavansa oppia lisää. Hän pääsi Lontoon Goldsmiths-yliopistoon vuonna 2012.

“Goldsmithsissa opiskellessa tuntui siltä, että ketään ei pakotettu tiettyyn suuntaan, vaan tapaani tehdä tuettiin ja vahvistettiin.”

Samoihin aikoihin hän kävi London Rollergirls Recreational League -joukkueen treeneissä ja huomasi, kuinka tytöt – joista oli tullut hänen hyviä ystäviään – saattoivat ylpeillä niin kentän laidalla kuin internetissäkin mustelmilla, joita he kantoivat kuin kunniamerkkejä. Mustelmien ja ihon psykologista merkitystä tutkittuaan Hyvönen toteutti keväällä 2015 Goldsmithsin lopputyönään sarjan 3D -teoksia, joiden nahkaista pintaa oli vuoroin rikottava ja vuoroin maalattava kymmeniä kertoja, jotta mustelmat näyttäisivät todelliselta.

Goldsmithsista teokset matkasivat King’s crossin alueelle näyttelyyn, jonka taiteilija kuratoi yhdessä Suomen Lontoon instituutin kanssa.

Aluksi näyttelyn uudelleen luodut naiset löytyivät Hyvösen ystävien joukosta – kuten Selma, jonka peppu nähdään 50 Shades Of Purple 2014 -teoksessa.

“Selmalle tulee niin helposti mustelmia”, Hyvönen naurahtaa hellästi. Selma, jonka kanssa Hyvönen aloitti aikanaan alkeiskurssin, on luistellut sittemmin tiensä aina Kallio Rolling Rainbown A-joukkueeseen saakka.

Hyvönen itse ei ole ehtinyt enää pelata yhtä paljoa kuin aiemmin. Sen sijaan hänestä on tullut henkilö, jolle tuntemattomat ihmiset uskaltavat esitellä kunniamerkkejään: Naiset Australiaa ja Yhdysvaltoja myöten nostavat hieman pöksyjään, jotta voisivat ottaa kylpyhuoneiden peilien kautta kuvia mustelmistaan.

Sen jälkeen he lähettävät mustelmistaan kuvia Hyvöselle – siltä varalta, että hän haluaisi tehdä niistä taidetta.

Riikka Hyvösen ‘Roller Derby Kisses’ jatkuu 20. elokuuta saakka Suomen Lontoon instituutissa (osoitteessa Unit 1, 3 York Way, London N1C 4AE, arkipäivisin kello 9-17). Sen jälkeen työt jatkavat ryhmänäyttelyihin Isossa-Britanniassa, Suomessa, Belgiassa ja Ranskassa.

Teksti: Veera Voutilainen