Suomalainen arkkitehti ja akateemikko Juhani Pallasmaa vieraili syyskuussa London Design Festivalilla puhumassa ystävästään ja kollegastaan Tapio Wirkkalasta muotoilijan 100-vuotisjuhlavuoden kunniaksi. Tapio Wirkkala oli paitsi muotoilija, myös taiteilija ja käsityöläinen, joka osasi suunnitella niin pieniä kuin suuriakin kohteita. Instituutti haastatteli Pallasmaata hänen designajattelustaan ja Wirkkalan elämäntyöstä.


Pallasmaa kuvaili Wirkkalaa Mestarin kädet – puheessaan käsityöläismestarina, joka hallitsi laajan kirjon tekniikoita piirtämisestä lasin puhallukseen ja puun työstämiseen. Tämä tekemisen tapa on selvästi vaikuttanut myös Pallasmaan designkäsityksiin.


”Muotoilu ja arkkitehtuuri ovat sama asia, mittakaava on vain eri”, Pallasmaa kertoo.


Pallasmaa arvostaa Wirkkalan kykyä suunnitella kaikkea pienimmistä esineistä arkkitehtuurisiin teoksiin, ja hämmästelee miksi suunnittelu on nykyään niin jakautunutta.


”Miksi joku tekee vain lamppuja ja toinen sisustussuunnittelua, mutta ei arkkitehtuuria? Olennaista on ajattelutapa, ei se, onko kohde pieni tai suuri.”


Taiteen ja arkkitehtuurin suhdetta Pallasmaa pitää puolestaan hieman monimutkaisempana.


”Arkkitehtuuri ovat sekä täysin sama että täysin eri asia kuin taide”.


Mitä tahansa suunnitellaankaan, tulee siinä Pallasmaan mukaan kuitenkin olla taiteellinen ote ja hän opettaakin arkkitehtuuria usein taiteen kautta. Niin taideteoksen kuin rakennuksenkin tulisi Pallasmaan mukaan olla kokonaisteos, joka välittää tunteen siitä, mitä on olla ihminen.


”Arkkitehtuurissa järkeen vetoavat kerrostumat peittävät herkemmän tunnemaailman, minkä takia siitä on helpompi puhua muiden taiteiden kautta”, Pallasmaa perustelee.


Pallasmaan omakaan ura ei ole rajoittunut vain arkkitehtuuriin, vaan kirjailijan roolissa hän on tutkinut hyvinkin erilaisia teemoja elokuvasta paikan filosofiaan. Hän on tarttunut itselleen ennalta tuntemattomiin aiheisiin, sillä hän ei kirjoita kertoakseen, kuinka paljon tietää tietystä asiasta, vaan oppiakseen.


”Kirjat ovat henkilökohtaisten tutkimusprojektieni raportteja.”


Pallasmaa pitää myös käsityöläisyyttä osana suunnittelijan työtä ja uskoo, että arkkitehtuuri köyhtyy, kun ihmisen kädenjälki katoaa suunnittelutyöstä. Hänen mukaansa piirtäminen ja materiaalin työstäminen ovat tärkeitä taitoja muotoilijalle tai arkkitehdille. Esimerkiksi ilman materiaalin tuntemista suunnittelija ei voi tietää, millaisia suunnitelmia on mahdollista toteuttaa. Pallasmaa kertoo kokevansa suunnittelun muutenkin hyvin ruumiillisesti.


”Hyvä tai paha olo kertoo, onko suunnittelutyö valmis”.


Globaalin suunnittelun suuntaukset määrittävät nykyajan arkkitehtuuria. Pallasmaan mukaan arkkitehtuurin huipputekijät ovat nykyään hyvin kansainvälisiä, eikä suunnittelu sitoudu enää aikaan ja kulttuuriin. Suomalaisarkkitehdin omakin ura on ollut hyvin kansainvälinen. Hän laskee kiertäneensä maailman 86 kertaa ja hänen kirjallisia teoksiaan on käännetty yli 30 kielelle. Hän kokee kuitenkin, että suomalaisuus on aina näkynyt hänen työskentelyssään.


”Olen yhä suomalaispoika Hämeestä.”


Pallasmaa ei ole koskaan kokenut, että hänen tehtävänsä olisi toimia Suomen lähettiläänä maailmalla, mutta hän arvelee, että tätä roolia ei ole mahdollista täysin välttää. Suomalaista tekemisen tapaa hän kuvailee järkeväksi, realistiseksi ja kriittiseksi.


”Suomalaisuus näkyy työstäni ilman ohjelmallisuutta, koska elämänkokemukset heijastuvat ihmisestä”, Pallasmaa kuvailee.